Kesäkuun ensimmäisenä päivänä sadekauden pitäisi olla jo päättynyt, mutta Sebangau-joki Indonesian Keski-Kalimantanilla muistuttaa pikemminkin järveä. Ylitämme joen moottoriveneellä 10 minuutissa Kereng Bangkerai – kylästä CIMTROPin (Centre for International Co-operation in Sustainable Management of Tropical Peatland) luonnon laboratorion tutkimusasemalle.
LAHG, Laboratorium Alam Hutan Gambut eli suometsien laboratorio, Sebangaun kansallispuiston kulmassa sijaitseva suoluonnon monimuotoisuuden tutkimukselle pyhitetty 500 km2:n trooppinen suometsäalue sijaitsee noin 20km Palangkarayan kaupungista etelään. Paikallinen agronomi ja tutkija, Suwido Limin sekä Nottinghamin yliopiston tutkija Jack Rieley aloittivat suoalueiden tutkimukset jo 1990-luvun alussa. CIMTROP perustettiin Palangkarayan yliopiston alaisuuteen vuonna 1998. Luonnonlaboratorion alueella asuu muun muassa noin 500 orankia, villisikoja, malaijikarhuja ja muutama leopardi, vaikka metsä ei enää ennallaan olekaan. Pitkään jatkuneiden hakkuiden seurauksena käytännössä kaikki suuremmat puut on kaadettu ja metsä on sen vuoksi pensaikkoinen ja muistuttaa nuorta metsää. Liikkuminen metsässä on käytännössä mahdollista vain pitkospuiden avulla.
Sadekaudella tutkimusasemalle pääsee veneellä jokea pitkin, mutta kuivalla kaudella rautatie on välttämätön. Alun perin rautatie, kuten leirikin, rakennettiin metsätalouden käyttöön: 1980-luvun lopulta lähtien lailliset hakkuut jatkuivat kymmenen vuoden ajan. Laillisen hakkuuluvan päättyessä laittomat hakkuut alkoivat ja jatkuivat aina vuoteen 2004 saakka. Lisäksi aluetta oli kuivatettu kaivamalla sinne kulkuväyliksi kanaaleja. Kuivattamisen vuoksi turve palaa erittäin herkästi ja aiheuttaa mittavia hiilidioksidipäästöjä. Turvepalot ovatkin koko Indonesian suurin yksittäinen päästöjen lähde, ja niiden ansiosta Indonesiaa pidetäänkin (Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen) maailman kolmanneksi eniten päästöjä aiheuttavana maana.
Tilanne muuttui vuonna 2004 kun CIMTROPin perustama TSA (Tim Serbu Api eli palontorjuntaryhmä) sai palot ja laittomat hakkuut hallintaan. Lisäksi se rakentaa patoja kanaaleihin ja palauttaa siten alueen vesitasapainoa. TSA koostuu paikallisen kylän nuorista miehistä, ja partioi aluetta lähes päivittäin. Ryhmän perustamisen jälkeen laittomat hakkuut ovat loppuneet, ja suopalot vähentyneet. Alkavat suopalot saadaan tehokkaasti pysäytettyä tarvittaessa koolle kutsuttavan sadan henkilön vapaapalokunnan voimin.
Teksti ja kuvat: Kaisa Seppänen
Kirjoittaja vieraili touko-kesäkuun 2010 vaihteessa Keski-Kalimantanilla tutustumassa alueen metsä- ja ilmastonmuutoshankkeisiin
Päivitetty 17.6.2010
